Automaatio, yhteiskunnan tukiranka
Automaatiolla tarkoitetaan itsetoimivaa laitetta tai järjestelmää. Ensimmäisiä automaatioratkaisuja ovat olleet monta tuhatta vuotta sitten rakennetut kastelujärjestelmät, joiden ansiosta vettä saatiin annosteltua ilman jatkuvaa valvontaa. Varsinainen automaation läpimurto tapahtui 1700-luvulla, kun höyrykone keksittiin. Automaatiotekniikan hyödyntäminen lähti kasvuun kuitenkin vasta toisen maailmansodan jälkeen. Mahdollistajina ovat toimineet pneumatiikka, hydrauliikka, elektroniikka ja tietokoneet.
Automaatio on kehittynyt yksinkertaisista säätö- ja ohjausratkaisuista monimutkaisen kehitystaipaleen kautta tämän päivän teknologiaksi jolla on yhteiskunnassa tärkeä rooli. Ilman automaatiota yhteiskunnan tärkeät infrastruktuurit, kuten vesi, viemäri- ja energiajärjestelmät olisivat yhä ylellisyyttä ja vain pienen yläluokan etuuksia. Automaatio on ollut myös monen teknisen innovaation mahdollistaja, ja nykyaikaisten tuotteiden massatuotantokin pelkällä ihmistyöllä olisi lähes mahdotonta. Automaation ansiosta ihmisten nykyistä elintasoa voidaan ylläpitää ja kehittää entisestään.
Automaation yleistyminen nähdään yhä usein negatiivisena asiana sen työvoimantarvetta vähentävän vaikutuksen vuoksi. Automaation kehittyminen on kuitenkin myös kansallinen etu. Esimerkiksi metsäteollisuus tuottaa 25 % Suomen nettovientituloista, ja koko metsäsektori on suuri työnantaja ja työllistäjä. Siksi on koko Suomen etu, että tuotantomenetelmät muuttuvat ja tietokoneohjatut prosessin valvontamenetelmät mahdollistavat entistä suuremmat vientierät.
Automaatio ja ihminen yhteistoiminnassa
Toimenpiteiden automatisoinnin johtaessa aina väistämättä työvoimatarpeen vähenemiseen, käsitetään automatisointi usein ihmisyyden vastakohdaksi. Toimintoja automatisoidaan ja automaatiota suunnillaan kuitenkin aina ihmisiä varten ja ihmistä tarvitaan jatkossakin automaattisten järjestelmien käyttäjänä, kunnossapitäjänä ja valvojana. Myös automaatiosuunnittelija on ihminen. Automaatioratkaisut luodaan aina ihmisten ehdoilla: ellei ihminen kykene käyttämään jotain järjestelmää, ei siitä ole mitään hyötyä käytännössä. Yksi tärkeä lähtökohta automaatiota kehitettäessä on työturvallisuuden lisääminen. Automaatiolla ihmiset voidaan myös vapauttaa yksitoikkoiselta työvaiheiden tarkkailulta sekä fyysiseltä kuormittavuudelta.
Tietokonepohjaisen automaation yleistyessä ihmisen tehtävät muuttuvat ohjaajasta valvojaksi. Valvonnan tavoitteena on varmistaa, että sekä automaatio että sen ohjaama systeemi toimivat kokonaisuutena halutulla tavalla. Ihminen puuttuu tilanteeseen vasta, jos jotakin yllättävää tapahtuu. Usein hallittavana on monta erillistä systeemiä yhtaikaa, ja automaation avulla voidaan seurata sellaista, mitä ihmissilmällä ja kädellä ei muuten olisi mahdollista tarkastella.
Automaation kehittyessä työvoimantarve ei niinkään vähene vaan ainoastaan muuttuu ratkaisevasti. Suunnittelutehtävät lisääntyvät oleellisesti ja alalla arvostetaan jatkossa monitieteistä osaamista, jossa yhdistyy matematiikkaa, fysiikkaa ja psykologiaa. Voidaan sanoa, että automaatioteknologian kehityksessä ollaan yhä vasta alussa, ja kaikki suuri ja elämää mullistava on vielä vasta edessä. Jo nyt on nähty, että niissä maissa, joissa automaation tuottamat mahdollisuudet on käytetty hyväksi, elintason kehittyminen on ollut muita alueita selvästi nopeampaa. Siksi voidaankin jopa väittää, että tehtävien, jotka voidaan järkevällä tavalla automatisoida, ei enää edes tulisi tällä vuosituhannella olla ihmisten tehtävänä.
Lähteet:
Kauppalehti
Suomen Automaatioseura ry
